Viisauksia ihmisen Elosta

Maahanmuuttoministeri Astrid Thorsilta kysyttiin (HS Kuukausiliite 2/10), miksei maahanmuutto voi olla lähtökohdiltaan itsekästä Yhdysvaltain ja Australian tapaan. Thorsin mukaan nuo maathan ottavat kymmeniä tuhansia ihmisiä! Thors jättää taitavasti huomioimatta sen, että Yhdysvalloissa asuu 308 miljoonaa ja Australiassa 22 miljoonaa ihmistä eräissä pinta-alaltaan maailman suurimmissa valtioissa.

Suomessa asuu reilut viisi miljoonaa ihmistä. Pääministeri Matti Vanhanen on todennut, että jos meidät löydetään yhtä laajasti kuin muut Pohjoismaat, turvapaikanhakijoita voi olla jopa 20 000 (HS 12.11.2009). Ja tuohon lisätään vielä muista syistä maahan tulevat.

Toimittajan mukaan suomalaiset ovat lähteneet samalla tavalla ulkomaille parempaa elämää etsimään. Nämä suomalaiset olivat työperäisiä siirtolaisia. En usko, että kellään on mitään työperäistä maahanmuuttoa vastaan.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen 3/10 Postia-palstalla.

Perussuomalaiset avaavat pelin. Helsingin kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho on Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas Helsingin vaalipiirissä. Hän on vaalipiirissään selkeä ja jämäkkä valinta järkiperäistä maahanmuuttopolitiikkaa kannattaville.

”Vuodesta 2010 on tulossa maahanmuuttokriittisyyden vuosi. Kaikki suuret puolueet tulevat asettamaan ’maahanmuuttokriittisiä’ täkyehdokkaita, jotta äänestäjiä ei vuotaisi aitoa muutosta edustaville liikkeille,” Halla-aho kirjoittaa.

Äänestäjän tuleekin varoa susia lampaan vaatteissa - yhtäkkiä kaikilta kuullaan kriittisiä äänenpainoja. Kenties erityisesti niiltä, jotka aiemmin paasasivat hallitsemattoman maahanmuuton siunauksellisuudesta. ”Äänestämällä ketä tahansa Kokoomuksen tai Keskustan ehdokasta äänestät Jyrki Kataisen ja Matti Vanhasen linjaa. Sinun on syytä ymmärtää ja muistaa tämä”. Vanhasen-Kataisen-linja on tarkoittanut muun muassa turvapaikanhakijoiden määrän nelinkertaistumista yhdellä hallituskaudella.

”Jos siis haluat, että sinulla on joskus tulevaisuudessa mahdollisuus äänestää maahanmuuttokriittistä Kokoomusta, Keskustaa tai Sosiaalidemokraatteja, sinun on näissä vaaleissa oltava äänestämättä niitä. Se, että ne menettävät sinun äänesi maahanmuuttokriittiselle vaihtoehdolle, on ainoaa puhetta, jota ne uskovat.” 

”Minulle ja muille maahanmuuttokriittisille ehdokkaille antamallasi äänellä on näin ollen aivan ratkaiseva merkitys sille, millaista maahanmuuttopolitiikkaa Suomessa jatkossa harrastetaan. Meidän ei tarvitse saavuttaa eduskuntaenemmistöä. Riittää, että pystymme horjuttamaan suurimpien puolueiden keskinäisiä voimasuhteita ja pakottamaan ne muutokseen,” Halla-aho toteaa.

Halla-aholla on myös puheenjohtaja Timo Soinin tuki. Plokissaan Soini toteaa, että ”Jussi Halla-aho ja minä olemme keskustelleet kansanedustajaehdokkuudesta. Keskustelun päätteeksi Halla-aho allekirjoitti ehdokassuostumuksen. Toimitan ehdokassuostumuksen Perussuomalaisten Helsingin piirille, joka asettaa ehdokkaat”.

Teen omalta osaltani kaikkeni, jotta myös Uudenmaan vaalipiirissä löytyy riittävästi hyviä Perussuomalaisia ehdokkaita. Siihen uskon ja siihen luotan. Vanhat puolueet saavat jälleen todellisen haastajan, mutta ne eivät taistelutta asemiaan luovuta. Luvassa on vääristelyä, leimaamista ja loanheittoa, mutta vain heikot sortuvat Elon tiellä. Jonkun on viimein puhuttava totta, maksoi mitä maksoi.

Viikonloppuna Perussuomalaisten ja minun työni jatkuu puolueen virallisella vaaliristeilyllä. Tästä on hyvä jatkaa.

Viime päivinä mediassa on kauhisteltu poliitikkojen tappouhkauksia sisältäviä nettisivustoja. Uhkailu on aina raukkamaista, paheksuttavaa ja laitonta. Sellaisella ei saavuteta mitään hyvää. Silti suomalaisen median ja erityisesti vasemmistolaisten retostelu asialla tuntuu jälleen kerran kohtuuttomalta.

Totuus kuitenkin on, että poliitikkoja on uhkailtu maailman sivu niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Uhkauksen realisoituminen onkin sitten eri asia. Suomessa oikeistolainen uhkailu on aina noussut herkemmin otsikoihin kuin vasemmistolainen, mikä kenties johtuu toimittajakunnan vasemmistoon kallella olevasta ajattelumaailmasta.

Yksi esimerkki on viime vuodelta. Vasemmistonuorten hallituksessa istunut ja kunnallisvaaliehdokkaana vuonna 2004 ollut Heikki Multanen uhkaili rasismin vastaiseen mielenosoitukseen osallistuvia henkilöitä väkivallalla, kun nämä sanoivat haluavansa tulla kuvaamaan tapahtumaa. Multasen mukaan heille tulisi ehdottaa ”argumenttien painottamista pesäpallomailalla”.

Kommenttia paheksuneelle Multanen totesi, että ”allekirjoittanut on ihan vakavasti sitä mieltä että pesäpallomailan toinen pää on ainoa oikea argumentointimuoto kaltaisiasi vittupäitä kohtaan”.

Näin selkeää uhkailua ei uutisoitu missään tiedotusvälineessä. Multanen taisi kuitenkin olla Vasemmistonuorissa hitusen merkittävämpi tekijä kuin Perussuomalaisille oli uutisissa nyt tiuhaan mainittu urjalalainen kahdeksan äänen varavaltuutettu.

Multasta haastateltiin Smash Asemin aikaan poliisin kaltoin kohtelemana mielenosoittajana. ”Muun muassa helsinkiläinen vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki otettiin kiinni samasta paikasta hänen videoituaan poliiseja matkapuhelimellaan. Julkisella paikalla kuvaaminen on luvallista”. Sitä lupaa Multanen ei suo muille kuin hengenheimolaisilleen.

Eihän tällainen uhkailu tietenkään ole uutta Multasen kaltaisille vasemmistoanarkisteille. 1990-luvulla anarkistit levittivät julisteita joissa luki, että ”ampukaa Esko Aho”. Vasemmistonuorten Libero-lehden mukaan ”kyseisestä jutusta ei sitten tullut mitään oikeusjuttua, koska oli ilmiselvää, että siinä ei ollut kyse kehottamisesta vakavaan rikokseen”.

Kun nykypoliitikkoja uhkaillaan kuolemalla, Vasemmistoliiton äänenkannattaja Kansan uutiset toteaa pääkirjoituksessaan, että ”kuka ottaa vastuun, jos joku sairas ihminen ryhtyy seuraavaksi sanoista tekoihin ja ryhtyy vihasivustojen yllyttämänä todella äärimmäisiin tekoihin?”

Olisivatko anarkistit ottaneet aikanaan vastuun, jos joku olisi ryhtynyt julisteiden innoittamana tuumasta toimeen? Libero-lehden mukaan sellaiseen ei olisi ollut syytä.

Vasemmistolaisilla onkin aivan omat säännöt: ”kun voimakkaalla ja syvällä tunteella asioihin reagoivat nuoret rikkovat jonkun turkisliikkeen ikkunan, niin sitä ei voi oikein kutsua miksikään tavoiterationaaliseksi poliittiseksi toiminnaksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on enemmänkin ilmaisullinen ja symbolinen teko, jota ei välttämättä arvioida seurauksien kannalta”.

Miksi sitten nykyinen poliitikkojen uhkailu ei tällä logiikalla ole ”ilmaisullinen ja symbolinen teko, jota ei välttämättä arvioida seurauksien kannalta?” Onko eläinoikeusaktivismi jotenkin merkittävämpi asia, jonka nimissä saa toteuttaa karkeampia tekoja? Vasemmistolaisten ajattelumaailma jää minulle auttamatta vieraaksi, kun en pysty ymmärtämään heidän logiikkaansa.

Pääkirjoituksessa myös todetaan, että ”maahanmuuttokriittisyydestä se alkoi ja nyt on jo edetty tappolistoihin”.

Kansan uutisia mukaillen voi siis todeta, että vasemmistolaisuudesta se alkoi ja siitä edettiin Esko Ahon uhkailuun kuolemalla ja mielenosoittajien uhkailuun pesäpallomailalla.

Kokoomusnuorissa kuohuu. Puheenjohtaja Wille Rydmanin järkevät ajatukset monikulttuurisen Suomen huonoista puolista eivät saa vastakaikua useilta nuorilta kokoomusvaikuttajilta.

Joukko taannoisessa puheenjohtajavaalissa Rydmanin vastaehdokasta Tomi Sandströmia tukeneita kokoomusnuoria kritisoi Rydmanin ajatuksia. Heidän mukaansa ”jutusta [saa] kuvan, että kokoomusnuoret ovat puheenjohtajansa kanssa samoilla linjoilla.” He haluavat tuoda esille sen, että Kokoomusnuorista löytyy ”nykyaikainen näkemys maahanmuuton ja monikulttuurisuuden merkityksestä ja arvosta yhteiskunnassamme”.

Erikoisinta on, että Rydmanin vastaisten joukkojen mielestä ”Suomi tarvitsee uutta, ulkopuolista työvoimaa, vaikka työn tuottavuus nousisi ja syntyvyys lisääntyisikin”. Perusteluna väitteelle on ilmeisesti väitetty työvoimapula, mutta sellaista ei tosiasiassa ole odotettavissa.

Kirjoittajien mielestä puhe kiintiöpakolaisten paluusta kotimaahansa on väärin. En ymmärrä miksi, sillä pakolaisuuden ajatushan on nimenomaan se, että kotimaan turvallisuustilanteen parannuttua kotimaahan palataan takaisin. Pakolaisten pysyvä asettautuminen Suomeen olisi pakolaisuuden alkuperäisen ajatuksen vastainen. Työperustainen maahanmuutto on asia erikseen.

Kannanoton ovat allekirjoittaneet muun muassa Rydmanin taannoinnen vastaehdokas Sandström, Kokoomuksen Nuorten Liiton varapuheenjohtaja ja Uudenmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja. Kannanotolla Sandström petaa itselleen asemia seuraavassa puheenjohtajataistossa, jossa hän odottaa Kokoomusnuorten ”suvaitsevaiston” tukevan häntä.

Rydman ei siis saa tukea omiltaan. Olen Rydmanin kanssa samaa mieltä, mutta ihmetyttää kuinka hän ei ilmeisesti ole keskustellut linjasta riittävästi liiton muiden vaikuttajien kanssa. Tällainen viestintä antaa Kokoomusnuorten kannasta ristiriitaisen ja nurkkakuntaisen kuvan, mikä varmasti on tässä tilanteessa oikea vaikutelma.

Kokoomusnuoret eivät yksinkertaisesti tiedä, miten suhtautua monikulttuurisuuden varjopuoliin. Rydmanin vastaiset joukot huomauttavat, että ”puolueen periaateohjemassakin puolustetaan voimakkaasti monikulttuurista Suomea”. Siinä hän on täysin oikeassa.

Rydmanin vastaiset joukot myös kysyvät, että ”onko yhteiskunnan kehityksen vastustaminen todellista poliittista edelläkävijyyttä?” Kyllä, mikäli tämä yhteiskunnallinen kehitys on pidemmällä tähtäimellä yhteiskunnalle haitallista. Historiassa on runsaasti esimerkkejä siitä, millaista jälkeä syntyy, kun hallinto tai kansalaiset eivät ole nousseet vastustamaan yhteiskunnalle haitallista kehitystä.

Helsingin kaupunginvaltuutettu Nina Suomalainen (kok.) kirjoittaa Facebookissa pitävänsä Rydmanin ajatuksia ”vihanlietsontana”. Suomalaisen mukaan ”epäkohtia voi tuoda esiin. Se on eri asia kuin hajoittava, kiihottava, repivä, lyttäävä, raivoava vihan lietsonta. Suuret johtajat osaavat erottaa nämä kaksi. Populistiset ja lyhytnäköiset pikkupoliitikot eivät”.

Perussuomalaisten Nuorten linja on murtumaton - maassa maan tavalla, elintasopakolaisuus on kitkettävä ja monikulturismi on länsimaille vahingollinen ideologia. Kannatamme hallittua työperäistä maahanmuuttoa.

Minua haastateltiin Yle X:n Tänään-ohjelmaan, joka alkoi klo 10. Haastatteluni on n. klo 11:20 ja se on jo kuunneltavissa Yle Areenasta. Aiheena on kielipolitiikka. Mielestäni Suomesta tulisi tehdä virallisesti yksikielinen.

Aihetta ja haastatteluani voi kommentoida tänne vapaasti. Vastailen mielelläni kysymyksiin. Suosittelen myös lukemaan aiempia kirjoituksiani koskien kielikysymystä.

Perustuslakikomitea esittää, että Suomen perustuslain 1 pykälän 3 momenttiin lisätään toteamus, että ”Suomi on Euroopan unionin jäsen”. Se voi tuntua pieneltä yksityiskohdalta, joten miksi EU:n tinkimättömät kannattajat haluavat perustuslakiin maininnan jäsenyydestä?

Syy on luonnollisesti poliittinen. Mikäli kansanedustajien enemmistö haluaisi erota EU:sta, jäsenyyden kannattajat voisivat vedota siihen, että se on kirjattu perustuslakiin. Ensin pitäisi siis muuttaa perustuslakia. Sama asia tapahtuu jo joka kerta, kun esitetään Suomen muuttamista virallisesti yksikieliseksi - RKP kaivaa esiin perustuslain.

Perustuslain kiirelliseen muutokseen vaaditaan 5/6 enemmistö eduskunnassa tai lainmuutoksen vaalien yli lepääminen ja sitten 2/3 enemmistö uudessa eduskunnassa. EU-jäsenyyden sementoiminen perustuslakiin olisi selkeä takaisku EU:hun kriittisesti suhtautuville.

Kansanedustaja Raimo Vistbacka, Perussuomalaisten edustaja Perustuslakikomiteassa, jätti mietintöön eriävän mielipiteen.

”Suomi kuuluu tällä hetkellä jäsenenä lukuisiin kansainvälisiin järjestöihin, kuten Yhdistyneisiin Kansakuntiin ja sen alajärjestöihin, Euroopan unioniin, Euroopan neuvostoon ja Pohjoismaiden neuvostoon sekä osallistuu monitahoisesti
muuhun kansainväliseen yhteistyöhön esimerkiksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön piirissä. En näe minkäänlaista perustetta sille, että Suomen jäsenyyksistä mainittaisiin ainoastaan Euroopan unioni,” Vistbacka kirjoittaa osuvasti.

Miten lainmuutoksen voisi estää? Ensimmäinen keino on nostaa kissa pöydälle ja kansalaisten tietoon. Tosiasia kuitenkin on, että lähes puolet suomalaisista äänesti aikanaan EU-jäsenyyttä vastaan. Kriittisiä mieliä on siis varmasti edelleen paljon. Näytetään asiaa junnaaville, että moinen toteamus perustuslaissa ei ole kansan tahto.

Toinen keino on äänestää sellaisia puolueita ja ehdokkaita, jotka ovat muutosesitystä vastaan. Perussuomalaiset, minä mukaanlukien, suhtautuu EU:hun maalaisjärjellä ja kriittisesti. En väitä, etteikö laitos olisi saanut mitään hyvää aikaan, mutta negatiiviset puolia on aivan liikaa.Nyt meidät halutaan sitoa tiukasti EU:n liekaan.

Onneksi puolueen puheenjohtaja ja europarlamentaarikko Timo Soini on todennut, että ”tulen henkilökohtaisesti tekemään kaikkeni, jotta eduskuntavaalikamppailun tuloksena tämä älytön uussuomettuneisuuden hanke torjutaan”.

Tervetuloa mukaan taisteluun.

Jäävuori on edessä mutta mitään ei tehdä, sillä Suomihan on uppoamaton. Sellainen olo tuli kun katsoi Ylen MOT:n ansiokkaan ohjelman maahanmuuton kustannuksista, joka nimestään huolimatta käsittelee erityisesti humanitaarista maahanmuuttoa.

Pääkaupunkiseudun tilanne

Maahanmuuttajien osuuden Helsingissä ennustetaan nousevan nykyisestä noin 10 prosentista 25 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Se merkitsisi 120 000 uutta maahanmuuttajaa Helsinkiin 15 vuodessa. Ja heille kymmeniä tuhansia uusia asuntoja.

KHT-tilintarkastaja Pauli Vahteran mukaan maahanmuuttajien uudet asunnot maksaisivat 9 miljardia euroa vuoteen 2025 mennessä. Helsingin verotulojen määräksi Vahtera on arvioinut vuonna 2010 1,8 miljardia euroa, joten maahanmuuttajien asuntojen hankkiminen veisi viiden vuoden ajalta kaikki verotulot. Aikaa väestörakenteen muutokseen on 15 vuotta.

Osa maahanmuuttajista maksaisi itse oman asuntonsa, mikä vähentää helsinkiläisten veronmaksajien taakkaa. Toisaalta uusia asuntoja hankitaan jo nyt kalliimmilta asuntoalueilta, jotta estettäisiin gettoutumista ja nämä asunnot maksavat 1,5-2 kertaa enemmän kuin Vuosaaren uudet asunnot.

Vaikka kyse on Helsinkiin liittyvistä luvuista, pääkaupunkiseudun kaupungit ovat niin tiukasti kiinnittyneitä toisiinsa, että Espoon tilanne tuskin tulee olemaan ratkaisevan erilainen.

Myyttinen työvoimapula

Maahanmuuttoviraston johtajan Jorma Vuorion mukaan 80-90 % somalialaisista turvapaikanhakijoista on luku- ja kirjoitustaidottomia. Ja näistä ihmisistä on kärkipoliitikkojen mukaan pelotellun työvoimapulan poistajiksi. Millähän ilveellä?

Työvoimapulaa ei edes ole tulossa, vaikka siitä on meuhkattu jo ainakin pari vuosikymmentä. ”Vuoden 2009 talouskriisin jälkeen, meillä ei ole nyt lähiaikoina minkäänlaista uhkaa työvoimapulasta. Tällä hetkellä ongelmana on korkea ja jälleen kohoava työttömyys”, palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander toteaa MOT:n dokumentissa. Hänen mukaansa uusien tulijoiden ottamisen sijaan tulisi keskittyä siihen, että jo maassa olevat saataisiin työllistymään. Työvoimapulan myytistä ovat kirjoittaneet myös Vahtera ja perussuomalaisten varaeuroparlamentaarikko ja Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Sampo Terho.

Martti Ahtisaari toivoi Oulussa pitämässään puheessa, että Suomeen tultaisiin kulttuureista, joista lähtevillä olisi edellytykset sopeutua Suomeen ja suomalaisuuteen. Olen Kianderin ja Ahtisaaren kanssa täysin samaa mieltä, mutta vaatimuksen myötä nousee kysymys, että mitkä kulttuurit eivät sopeudu Suomeen ja suomalaisuuteen? Uskallan väittää, että tiukan islamilainen kulttuuri kuuluu sopeutumattomiin.

Ahtisaaren SDP:llä olisi ollut mahdollisuus tehdä järkevää politiikkaa, mutta toisin kävi. ”Suomestakin tulee monikulttuurinen yhteiskunta. Me emme saa tähän maahan tulevina vuosikymmeninä riittävästi yrittäjiä emmekä sosiaalialalle ja yrityksiin tarpeeksi työntekijöitä ilman maahanmuuttoa,” silloinen pääministeri Paavo Lipponen maalaili vuonna 2003.

Sosiaalietuudet ja perheenyhdistäminen

Tilastokeskuksen mukaan 46 prosenttia somalialaista alkuperää olevista äideistä on yksinhuoltajia, kun suomalaisäideistä yksinhuoltajia on 18 prosenttia. Syynä on muslimimiesten moniavioisuus. MOT:n mukaan yhdeksän lapsen yksinhuoltajaäiti Shima (nimi muutettu) sai viime syksynä sosiaaliavustuksina yhteensä 3 562 euroa kuussa. Vuodessa se merkitsee noin 43 000 euron verotonta tuloa. On syytä epäillä, että tämäkään tapaus ei ole suomalaisen mittapuun mukainen yksinhuoltaja.

Silti MOT huomauttaa, että ”kuka tahansa työtön suomalainen yhdeksän lapsen yksinhuoltajaäiti olisi saanut tukea saman verran”. Oletteko kuulleet yhdestäkään yhdeksän lapsen kantasuomalaisesta yksinhuoltajaäidistä? Edes lestadiolaisesta tai leskestä? Koska kyseessä on somalimaahanmuuttaja, voi myös epäillä, että perheenjäsenistä osa on kasvattilapsia, jotka ovat tulleet Suomeen perheenyhdistämisen kautta.

”Tää perhekoko saattaa olla erittäin suuri, että kyllä tämmönen Somaliasta tuleva hakemus saattaa hyvin usein pitää sisällään jopa 15-20 henkisen kokonaisuuden, koska siinä on myöskin mukana muita omaisia, elikkä siinä on isoäiti ja isoisiä ja kasvattilapsia hyvinkin paljon, yhdessä perheessä voi olla kuudesta kahdeksaan kasvattilasta”, maahanmuuttoviraston johtaja Jorma Vuorio kertoo.

Ei ole oikein, että Suomeen tulevalla on heti sama sosiaaliturva kuin kantasuomalaisilla, jotka ovat yhteistä pottia veroeuroillaan kasvattaneet. Ihmetystä herättävät erityisesti nämä lukuisat kasvattilapset. Miten huoltajuus on voitu todentaa? Vasemmistoliiton Ermin Zecin esittämä ”maahanmuuttajan starttiraha” voisi olla sopiva ratkaisu.

Helsingin sosiaaliviraston sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikön Leila Palviaisen mukaan ”on se [sosiaaliavustus] suuri tai pieni, niin se on niin kuin meidän tahto”. Kysymys kuuluukin, että haluavatko suomalaiset nykymenon jatkuvan? Päättäviin elimiin voidaan valita ihmisiä, jotka muuttaisivat järjestelmää.

MOT kertoo myös somalialaisesta Sahrasta, joka pääsi Suomeen perheenyhdistämisen kautta. Valeavioliiton paljastuttua Sahraa ja hänen valemiestään syytettiin oikeudessa törkeästä petoksesta ja heiltä vaadittiin vahingonkorvauksena Kelan ja Helsingin kaupungin avustuksina maksamia 56 000 euroa.

Lopulta syyte kaatui korkeimmassa oikeudessa, joka katsoi, että Sahralla oli oikeus saamiinsa sosiaalietuuksiin ja toimeentulotukeen, koska hänellä oli niihin vaadittava voimassa ollut oleskelulupa. Sillä ei siis ollut merkitystä, että hän sai oleskeluluvan vilpillisin keinoin. Sahra asuu edelleen Suomessa, joka on maailman anteliampia pakolaisperheiden yhdistäjiä - me jopa maksamme tänne tulevien matkakustannukset. Sahra sai lopulta oikean aviomiehensä Suomeen. Perheenyhdistämisoikeuden nojalla.

Kokonaiskustannukset

Paljonko nykyinen politiikka sitten oikein maksaa?

Vahteran mukaan Suomessa valtion ja kuntien nettomenot ovat 79 miljardia euroa. Humanitaarisen maahanmuuton väkilukuun 1,2 % suhteutetut menot olisivat miljardi euroa. ”Maahanmuuttajien palveluun käytetään enemmän varoja kuin keskimääräisen suomalaisen, joten luku on alakanttiin,” Vahtera kirjoittaa. Tähän kaikkeen vielä voitaisiin mielestäni lisätä Suomen kehitysapumenot eli noin 830 miljoonaa euroa.

Göteborgin yliopiston lehtorin Lars Janssonin kirjoissa Mångfald eller Välfärd (2002) ja Sveriges Tragedie (2007) laskettiin, että Ruotsissa maahanmuuton kustannukset vievät jo 22 prosenttia maan koko verokertymästä. Ruotsilla on Euroopan toiseksi suurin maahanmuuttajaosuus väestössään ja kirjassa maahanmuuton arvioitiin nostaneen maan verorasitusta viidellä prosenttiyksiköllä.

Kukaan ei Suomessa kuitenkaan näytä tietävän kuinka paljon humanitaarinen maahanmuutto maksaa. Siitä voi osittain kiittää kustannuksien ovelaa hajauttamista eri ministeriöille ja muille tahoille. Suurin osa tiedosta on myös salaista, joten tutkimaan ei pääse vaikka haluaisikin kuten esimerkiksi MOT:n dokumentin tapauksessa.

Suomi on selkeästi pahassa pulassa, jos kustannuskysymys painetaan villaisella. ”Tärkeintä näyttää olevan, ettei meitä vaan nimitettäisi rasistiksi”, kuten Ylen toimittaja Martti Backman toteaa. Muissa, kriisissä pidemmälle edenneissä maissa asiaan on paneuduttu. Meillä poliittiset päättäjät eivät asiasta puhu, vaikka kyseessä on miljardien eurojen ”investointi”, jota kansalaisille kaupitellaan pelotellun työvoimapulan poistajana.

Suomi on kuin laiva vailla kapteenia. Titanicin malliin.

Muistatteko kun perussuomalaiset ehdottivat, että työttömät laitettaisiin marjastamaan ja sienestämään? Perinteiseen tapaan ehdotus tyrmättiin julkisuudessa naurettavana populismina. Työttömiltä ei mediassa kyselty heidän työhaluistaan tai etsitty heille sankoja kissojen ja koirien kanssa. Suomen metsien hiljaiset puurtajat jäivät vaille huomiota.

Helsingin kaupunki ilmeisesti hukkuu lumeen, mutta silti varusmiesten apu ei kelpaa. Entä mitä tapahtuu, kun vapaaehtoisjärjestö laittaa turvapaikanhakijat lumitöihin Helsingin Punavuoressa?

Lumilapioiden hausta kirjoitetaan jo viikkoa ennen. Kun suuri päivä viimein koittaa, paikalla on kymmenkunta toimittajaa ja kuvaajaa. Juttu leviää kymmeniin lehtiin ja nettiuutisiin STT:n kautta. Järjestäjien tempauksesta vai pitäisikö sanoa selkeämmin ”mediatempauksesta” on pätkä Ylen, MTV3:n ja Nelosen uutisissa. Ylen reportaasi koostuu lähinnä hilpeästä mäenlaskusta ja lumileikeistä. Ei sinänsä ihme, sillä kovin mielekästä uutista ei lumenluonnista saa tehtyä.

Aamulehden mukaan mukana oli myös Suomen Punainen Risti. Antamassa laastareita vai kenties nauttimassa stahanovilaisten työn sankareiden saamasta positiivisesta mediahuomiosta?

Jokainen voi miettiä, että mitkä ovat motiivit sen taustalla, että parin tunnin lumenluonti Suomessa ylittää valtakunnallisen uutiskynnyksen. Kyseessähän ei kuitenkaan voi olla se, että media pitää erikoisena turvapaikanhakijoiden työntekoa. Tempauksen vilpitön tarkoitus oli varmasti saada turvapaikanhakijoille mielekästä tekemistä, mutta mediapyöritys teki siitä pannukakun. Mitähän mieltä lunta luoneet turvapaikanhakijat ovat urakkansa televisioinnista?

Nyt ymmärrän paremmin, miksi luimme lukiossa Franz Kafkan novelleja. Niistä oppi yhtä ja toista elämästä. Perussuomalaiset voisi esittää turvapaikanhakijoille työvelvoitetta. Se ei varmaan herättäisi tällaista ihastusta?

Vanha sanonta tulee taas mieleen - kepu pettää aina. Matti Vanhasen viime joulukuussa antama yllättävä ilmoitus erota keskustan puheenjohtajan paikalta synnytti keskustelun päätöksen syistä. Osansa ovat saaneet niin puolueen imagon heikentyminen kuin kansalaisten Vanhaselle osoittama heikko luottamus.

Vielä viime lokakuussa Vanhanen piti asemaansa vahvempana kuin koskaan. Itse asiasssa Vanhanen taisi tuntea asemansa vahvimmaksi viime helmikuussa ainakin puheista päätellen. Silloin hän nimittäin sanoi, että olisi vallassa ”vielä 2019″.

Perussuomalaisten puheenjohtaja ja europarlamentaarikko Timo Soini oli viime syyskuussa vahvasti eri mieltä. Itse vaadin Vanhasen eroa jo viime kesäkuussa. Kysyin, että ”jos keskustan saama rahoitus oli kaikin puolin eettisesti hoidettu, miksi kaikki salailu ja jälkikäteen valehtelu?”

Vanhasen mukaan hänen eronsa taustalla oli ”kokonaisvaltainen harkinta”. Nyt tiedämme mitä hän tarkoitti. Keskurikospoliisi selvittää, onko Vanhasta syytä epäillä rikoksesta Raha-automaattiyhdistyksen rahanjaossa. Nelosen uutisten mukaan selvityksestä on keskusteltu ensimmäisen kerran 14. joulukuuta, vain yhdeksän päivää ennen Vanhasen eroilmoitusta.

Vanhanen kiistää tienneensä selvityksestä eropäätöksen tehdessään, mutta Ylen mukaan KRP selvitti Vanhasen toimia jo viime lokakuussa. Ylen mukaan Vanhanen myös tiesi selvitystyöstä jo tuolloin - pari kuukautta ennen eroilmoitusta.

Vanhanen toimi vuoteen 2003 asti puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana Nuorisosäätiössä, joka on rahoittanut keskustapoliitikkojen vaalityötä. Pääministerinä hän on ollut päättämässä RAY:n tuesta Nuorisosäätiölle, vaikka on itse samaan aikaan saanut säätiöltä vaalitukea. Vanhasen hallitus on ollut hyväksymässä RAY:n vuosittaisia avustuksia Nuorisosäätiölle lähes 16 miljoonan euron edestä.

Merkittävimmän yksittäisen potin, yli 23 000 euroa, junaili Vanhaselle presidentinvaaleja varten Nuorisosäätiön silloinen puheenjohtaja Antti Kaikkonen (kesk), joka sittemmin erosi Nuorisosäätiön hallituksesta kohun takia. Kaikkonen antoi tuen Kansainvälinen Suomi ry:n välityksellä. Vuosina 2005-2009 säätiö käytti vaalitukeen 50 000 euroa. Yleishyödyllisen säätiön veroeduista nauttivan Nuorisosäätiön säännöissä ei ole mainintaa poliittisesta tukemisesta.

Siinä sitä on syytä kerrakseen tehdä poliittinen peliliike ja poistua näyttämöltä ennen kuin kulissit kaatuvat niskaan. Kyllä väistämättä tulee myös mieleen, että onko Paula Lehtomäen ratkaisun taustalla samanlaiset syyt? Hänkin sai tukea Kehittyvien maakuntien Suomelta ja oli hakemassa vuorineuvoksen arvonimeä sen nokkamiehelle Kyösti Kakkoselle.

Toistan vanhan vaatimukseni - vaalirahoituksesta on tehtävä täysin avointa. Kepulikonsteista on päästä eroon.

Uuden Suomen kolumnisti Akuliina Saarikoski kirjoittaa uusrasismin ongelmasta. Saarikoski käy lähinnä metakeskustelua eli keskustelua keskustelusta. Kuulemma ”valtakunnalliset lehdet julkaisevat puolirasistisia juttuja ’avoimen maahanmuuttokeskustelun’ nimissä”. Perinteiseen tapaan Saarikoski ei esitä mitään valtakunnallisissa lehdissä julkaistuja puolirasistisia juttuja, vaan kasaa pinon olkiukkoja.

Saarikoski kysyy, että ”milloin ihmiset lakkasivat olemasta yksilöitä ja heistä tuli vihattavia ryhmiä?” Sivuutan ajatuksen vihasta, koska se on vain Saarikosken oma ennakkoluulo ihmisistä, jotka eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä. Ihmiset, joilla tässä Saarikoski tarkoittaa todennäköisesti maahanmuuttajia, lakkaavat keskustelussa olemasta yksilöitä silloin, kun poliittiset päätökset koskevat heitä ryhmänä.

Jokaista kohdellaan yksilönä tavallisessa kanssakäymisessä, mutta poliittiset päätökset koskevat useimmiten ryhmiä. Silloin tämän ihmisjoukon käsitteleminen ryhmänä on täysin luonnollista. Kun muslimeille annetaan erillinen uimavuoro uskonnollisista syistä on luontevaa kritisoida tätä ryhmäpäätöstä eikä keskittyä yksilöihin. Kun Suomeen saapuu Bulgariasta sadoittain turvapaikanhakijoita on luonnollista suhtautua heihin poliittisesti ryhmänä, sillä yksikään heistä ei ole EU-kansalaisena oikeutettu turvapaikkaan.

Oikeustieteen opiskelijana Saarikosken luulisi myös ymmärtävän, että mistä erittäin kuvaava termi ”ankkurilapsi” oikein tulee. Jokainen lapsi on sinänsä yhtä arvokas, mutta juuri siksi lapsen vanhempien teko tuntuu niin käsittämättömältä - lähetetään avuton lapsi yksin vieraaseen maahan tietäen, että sillä tavalla saa ”kiristettyä” vastaanottomaata.

Saarikosken käyttämä ”uusrasismi” on liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa kannattaville oiva käsite, jolla voidaan niputtaa yhteen hyvin erilaisista syistä nykyistä politiikkaa kritisoivat äänenpainot. Akateemiset ja perustellen kirjoittavat kriitikot kuten Jussi Halla-aho tai Timo Vihavainen kuuluvat sen mukaan samaan nippuun kuin peräkammarin käsi ilmaa hipoen kulkevat uusnatsipojat. Se riittää, että ei näe nykykehitystä toivottavana. Haluaisin kyllä kuulla Saarikoskelta, että kuka on leikitellyt rotuerottelun ajatuksella? Nimiä peliin, jos tuollaisia syytöksiä antaa.

Tässä teille maahanmuuttokeskustelun ABC: Esitetään utopistinen väite. Joku huomauttaa, että väite on utopistinen. Väitteen esittäjä järkyttyy ”rasismista” ja vetoaa monikulttuurisuuteen, suvaitsevaisuuteen, Karjalan evakkoihin, ja niin edespäin, vaihtoehtoja riittää. Retoriikka sisältää seuraavat perusväitteet. Eri kansalaisuudet, uskonnot ja kulttuurit on rikastuttavaa laittaa yhteen on se sitten kuinka keinotekoista tahansa. Alkuperäisen kantaväestön tavoista ja haluista piittaamatta.

Saarikoski itse on erittäin liberaalin maahanmuuttopolitiikan kannattaja, joka paistaa läpi myös kolumnista. Voisi sanoa, että hänen mielestään mitään maahanmuuttopolitiikkaa ei tulisi edes olla. Saarikoski on todennut, että ”rajat auki ja rahat niille joille ne kuuluu” ja ”väärä kansalaisuus tai sen puuttuminen ei enää tee kenestäkään laitonta. Rajojen aika on ohi”. Hän on äärimmäinen maailmankansalainen, jolle kansallisvaltio Suomi tai sen edut eivät merkitse yhtään mitään. Jokaisen tulisi saada nauttia Suomen varallisuudesta kansallisuudesta tai maahantulon syistä riippumatta. Rajatonta maailmaa vaativa Saarikoski on anarkisti, joka on valmis lainvastaiseen toimintaan esivaltaa vastaan. ”Onko murtautuminen ja omaisuuden rikkominen siis ok, jos siihen on hyvä syy?” Kyllä,” Saarikoski kirjoittaa (City 9.7.2009).

Näihin Saarikosken omiin poliittisiin kantoihin liittyy kolumnin ajatus siitä, että ”kysymys ei siis ole vain netin vihapuheesta, vaan myös vallan rakenteellisista mekanismeista. Maahanmuuttoviraston päätöksistä, Euroopan unionin ympärille rakennettavista muureista ja globaalista taloudesta”. Saarikosken mielestä kontrollia tai rajoja ei yksinkertaisesti saisi olla. Ne ovat itsessään uusrasismin elementtejä. Saarikoskelle rasismia on jo se, että poliisi poistaa maassa laittomasti oleskelevat.

Todellista rasismia ei tule hyväksyä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rasismia tulisi nähdä siellä missä sitä ei ole, kuten asiallisesti ja perustellusti kirjoitetuissa ajatuksissa maahanmuuttopolitiikasta. Todellinen rasismi kun on helppo havaita. Rasismista ei saa tehdä leimakirvestä, jolla pilkotaan kriittiset oksat pois kansalaiskeskustelusta.

Muutoin teemme samat virheet kuin poliittisen korrektiuden suohon uponneet muut länsimaat, joissa hallitsemattoman maahanmuuton ikävät ilmiöt kuten laittomat maahanmuuttajat ovat suuri ongelma. Kenties juuri sitä Saarikoski haluaa? Hänen mielestäänhän ongelma on se, että suomalaiset vasemmistolaiset eivät piilottele laittomia maahanmuuttajia tai auta heitä rajojen yli.

Saarikosken mukaan ”paradoksaalisesti sananvapautta korostavat uusrasistit petaavat itselleen yhteiskuntaa, missä vain harvoilla on vapaus liikkua ja puhua”. Näin kirjoittaa nainen, joka vaatii rajojen poistamista ja näin ollen esimerkiksi täysin hallitsematonta maahanmuuttoa vanhoillisista muslimimaista. Sen seuraukset Suomen demografiselle tilanteelle ja valtion kehitykselle olisivat ilmeiset. Paradoksaalisesti vapaata liikkuvuutta korostavat vasemmistolaisnaiset petaavat itselleen yhteiskuntaa, missä vain miehillä on vapaus liikkua ja puhua.