Muistatteko kun perussuomalaiset ehdottivat, että työttömät laitettaisiin marjastamaan ja sienestämään? Perinteiseen tapaan ehdotus tyrmättiin julkisuudessa naurettavana populismina. Työttömiltä ei mediassa kyselty heidän työhaluistaan tai etsitty heille sankoja kissojen ja koirien kanssa. Suomen metsien hiljaiset puurtajat jäivät vaille huomiota.
Helsingin kaupunki ilmeisesti hukkuu lumeen, mutta silti varusmiesten apu ei kelpaa. Entä mitä tapahtuu, kun vapaaehtoisjärjestö laittaa turvapaikanhakijat lumitöihin Helsingin Punavuoressa?
Lumilapioiden hausta kirjoitetaan jo viikkoa ennen. Kun suuri päivä viimein koittaa, paikalla on kymmenkunta toimittajaa ja kuvaajaa. Juttu leviää kymmeniin lehtiin ja nettiuutisiin STT:n kautta. Järjestäjien tempauksesta vai pitäisikö sanoa selkeämmin ”mediatempauksesta” on pätkä Ylen, MTV3:n ja Nelosen uutisissa. Ylen reportaasi koostuu lähinnä hilpeästä mäenlaskusta ja lumileikeistä. Ei sinänsä ihme, sillä kovin mielekästä uutista ei lumenluonnista saa tehtyä.
Aamulehden mukaan mukana oli myös Suomen Punainen Risti. Antamassa laastareita vai kenties nauttimassa stahanovilaisten työn sankareiden saamasta positiivisesta mediahuomiosta?
Jokainen voi miettiä, että mitkä ovat motiivit sen taustalla, että parin tunnin lumenluonti Suomessa ylittää valtakunnallisen uutiskynnyksen. Kyseessähän ei kuitenkaan voi olla se, että media pitää erikoisena turvapaikanhakijoiden työntekoa. Tempauksen vilpitön tarkoitus oli varmasti saada turvapaikanhakijoille mielekästä tekemistä, mutta mediapyöritys teki siitä pannukakun. Mitähän mieltä lunta luoneet turvapaikanhakijat ovat urakkansa televisioinnista?
Nyt ymmärrän paremmin, miksi luimme lukiossa Franz Kafkan novelleja. Niistä oppi yhtä ja toista elämästä. Perussuomalaiset voisi esittää turvapaikanhakijoille työvelvoitetta. Se ei varmaan herättäisi tällaista ihastusta?
Vanha sanonta tulee taas mieleen - kepu pettää aina. Matti Vanhasen viime joulukuussa antama yllättävä ilmoitus erota keskustan puheenjohtajan paikalta synnytti keskustelun päätöksen syistä. Osansa ovat saaneet niin puolueen imagon heikentyminen kuin kansalaisten Vanhaselle osoittama heikko luottamus.
Vielä viime lokakuussa Vanhanen piti asemaansa vahvempana kuin koskaan. Itse asiasssa Vanhanen taisi tuntea asemansa vahvimmaksi viime helmikuussa ainakin puheista päätellen. Silloin hän nimittäin sanoi, että olisi vallassa ”vielä 2019″.
Perussuomalaisten puheenjohtaja ja europarlamentaarikko Timo Soini oli viime syyskuussa vahvasti eri mieltä. Itse vaadin Vanhasen eroa jo viime kesäkuussa. Kysyin, että ”jos keskustan saama rahoitus oli kaikin puolin eettisesti hoidettu, miksi kaikki salailu ja jälkikäteen valehtelu?”
Vanhasen mukaan hänen eronsa taustalla oli ”kokonaisvaltainen harkinta”. Nyt tiedämme mitä hän tarkoitti. Keskurikospoliisi selvittää, onko Vanhasta syytä epäillä rikoksesta Raha-automaattiyhdistyksen rahanjaossa. Nelosen uutisten mukaan selvityksestä on keskusteltu ensimmäisen kerran 14. joulukuuta, vain yhdeksän päivää ennen Vanhasen eroilmoitusta.
Vanhanen kiistää tienneensä selvityksestä eropäätöksen tehdessään, mutta Ylen mukaan KRP selvitti Vanhasen toimia jo viime lokakuussa. Ylen mukaan Vanhanen myös tiesi selvitystyöstä jo tuolloin - pari kuukautta ennen eroilmoitusta.
Vanhanen toimi vuoteen 2003 asti puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana Nuorisosäätiössä, joka on rahoittanut keskustapoliitikkojen vaalityötä. Pääministerinä hän on ollut päättämässä RAY:n tuesta Nuorisosäätiölle, vaikka on itse samaan aikaan saanut säätiöltä vaalitukea. Vanhasen hallitus on ollut hyväksymässä RAY:n vuosittaisia avustuksia Nuorisosäätiölle lähes 16 miljoonan euron edestä.
Merkittävimmän yksittäisen potin, yli 23 000 euroa, junaili Vanhaselle presidentinvaaleja varten Nuorisosäätiön silloinen puheenjohtaja Antti Kaikkonen (kesk), joka sittemmin erosi Nuorisosäätiön hallituksesta kohun takia. Kaikkonen antoi tuen Kansainvälinen Suomi ry:n välityksellä. Vuosina 2005-2009 säätiö käytti vaalitukeen 50 000 euroa. Yleishyödyllisen säätiön veroeduista nauttivan Nuorisosäätiön säännöissä ei ole mainintaa poliittisesta tukemisesta.
Siinä sitä on syytä kerrakseen tehdä poliittinen peliliike ja poistua näyttämöltä ennen kuin kulissit kaatuvat niskaan. Kyllä väistämättä tulee myös mieleen, että onko Paula Lehtomäen ratkaisun taustalla samanlaiset syyt? Hänkin sai tukea Kehittyvien maakuntien Suomelta ja oli hakemassa vuorineuvoksen arvonimeä sen nokkamiehelle Kyösti Kakkoselle.
Toistan vanhan vaatimukseni - vaalirahoituksesta on tehtävä täysin avointa. Kepulikonsteista on päästä eroon.
Uuden Suomen kolumnisti Akuliina Saarikoski kirjoittaa uusrasismin ongelmasta. Saarikoski käy lähinnä metakeskustelua eli keskustelua keskustelusta. Kuulemma ”valtakunnalliset lehdet julkaisevat puolirasistisia juttuja ’avoimen maahanmuuttokeskustelun’ nimissä”. Perinteiseen tapaan Saarikoski ei esitä mitään valtakunnallisissa lehdissä julkaistuja puolirasistisia juttuja, vaan kasaa pinon olkiukkoja.
Saarikoski kysyy, että ”milloin ihmiset lakkasivat olemasta yksilöitä ja heistä tuli vihattavia ryhmiä?” Sivuutan ajatuksen vihasta, koska se on vain Saarikosken oma ennakkoluulo ihmisistä, jotka eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä. Ihmiset, joilla tässä Saarikoski tarkoittaa todennäköisesti maahanmuuttajia, lakkaavat keskustelussa olemasta yksilöitä silloin, kun poliittiset päätökset koskevat heitä ryhmänä.
Jokaista kohdellaan yksilönä tavallisessa kanssakäymisessä, mutta poliittiset päätökset koskevat useimmiten ryhmiä. Silloin tämän ihmisjoukon käsitteleminen ryhmänä on täysin luonnollista. Kun muslimeille annetaan erillinen uimavuoro uskonnollisista syistä on luontevaa kritisoida tätä ryhmäpäätöstä eikä keskittyä yksilöihin. Kun Suomeen saapuu Bulgariasta sadoittain turvapaikanhakijoita on luonnollista suhtautua heihin poliittisesti ryhmänä, sillä yksikään heistä ei ole EU-kansalaisena oikeutettu turvapaikkaan.
Oikeustieteen opiskelijana Saarikosken luulisi myös ymmärtävän, että mistä erittäin kuvaava termi ”ankkurilapsi” oikein tulee. Jokainen lapsi on sinänsä yhtä arvokas, mutta juuri siksi lapsen vanhempien teko tuntuu niin käsittämättömältä - lähetetään avuton lapsi yksin vieraaseen maahan tietäen, että sillä tavalla saa ”kiristettyä” vastaanottomaata.
Saarikosken käyttämä ”uusrasismi” on liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa kannattaville oiva käsite, jolla voidaan niputtaa yhteen hyvin erilaisista syistä nykyistä politiikkaa kritisoivat äänenpainot. Akateemiset ja perustellen kirjoittavat kriitikot kuten Jussi Halla-aho tai Timo Vihavainen kuuluvat sen mukaan samaan nippuun kuin peräkammarin käsi ilmaa hipoen kulkevat uusnatsipojat. Se riittää, että ei näe nykykehitystä toivottavana. Haluaisin kyllä kuulla Saarikoskelta, että kuka on leikitellyt rotuerottelun ajatuksella? Nimiä peliin, jos tuollaisia syytöksiä antaa.
Tässä teille maahanmuuttokeskustelun ABC: Esitetään utopistinen väite. Joku huomauttaa, että väite on utopistinen. Väitteen esittäjä järkyttyy ”rasismista” ja vetoaa monikulttuurisuuteen, suvaitsevaisuuteen, Karjalan evakkoihin, ja niin edespäin, vaihtoehtoja riittää. Retoriikka sisältää seuraavat perusväitteet. Eri kansalaisuudet, uskonnot ja kulttuurit on rikastuttavaa laittaa yhteen on se sitten kuinka keinotekoista tahansa. Alkuperäisen kantaväestön tavoista ja haluista piittaamatta.
Saarikoski itse on erittäin liberaalin maahanmuuttopolitiikan kannattaja, joka paistaa läpi myös kolumnista. Voisi sanoa, että hänen mielestään mitään maahanmuuttopolitiikkaa ei tulisi edes olla. Saarikoski on todennut, että ”rajat auki ja rahat niille joille ne kuuluu” ja ”väärä kansalaisuus tai sen puuttuminen ei enää tee kenestäkään laitonta. Rajojen aika on ohi”. Hän on äärimmäinen maailmankansalainen, jolle kansallisvaltio Suomi tai sen edut eivät merkitse yhtään mitään. Jokaisen tulisi saada nauttia Suomen varallisuudesta kansallisuudesta tai maahantulon syistä riippumatta. Rajatonta maailmaa vaativa Saarikoski on anarkisti, joka on valmis lainvastaiseen toimintaan esivaltaa vastaan. ”Onko murtautuminen ja omaisuuden rikkominen siis ok, jos siihen on hyvä syy?” Kyllä,” Saarikoski kirjoittaa (City 9.7.2009).
Näihin Saarikosken omiin poliittisiin kantoihin liittyy kolumnin ajatus siitä, että ”kysymys ei siis ole vain netin vihapuheesta, vaan myös vallan rakenteellisista mekanismeista. Maahanmuuttoviraston päätöksistä, Euroopan unionin ympärille rakennettavista muureista ja globaalista taloudesta”. Saarikosken mielestä kontrollia tai rajoja ei yksinkertaisesti saisi olla. Ne ovat itsessään uusrasismin elementtejä. Saarikoskelle rasismia on jo se, että poliisi poistaa maassa laittomasti oleskelevat.
Todellista rasismia ei tule hyväksyä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rasismia tulisi nähdä siellä missä sitä ei ole, kuten asiallisesti ja perustellusti kirjoitetuissa ajatuksissa maahanmuuttopolitiikasta. Todellinen rasismi kun on helppo havaita. Rasismista ei saa tehdä leimakirvestä, jolla pilkotaan kriittiset oksat pois kansalaiskeskustelusta.
Muutoin teemme samat virheet kuin poliittisen korrektiuden suohon uponneet muut länsimaat, joissa hallitsemattoman maahanmuuton ikävät ilmiöt kuten laittomat maahanmuuttajat ovat suuri ongelma. Kenties juuri sitä Saarikoski haluaa? Hänen mielestäänhän ongelma on se, että suomalaiset vasemmistolaiset eivät piilottele laittomia maahanmuuttajia tai auta heitä rajojen yli.
Saarikosken mukaan ”paradoksaalisesti sananvapautta korostavat uusrasistit petaavat itselleen yhteiskuntaa, missä vain harvoilla on vapaus liikkua ja puhua”. Näin kirjoittaa nainen, joka vaatii rajojen poistamista ja näin ollen esimerkiksi täysin hallitsematonta maahanmuuttoa muslimaista. Sen seuraukset Suomen demografiselle tilanteelle ja valtion kehitykselle ovat ilmeiset. Paradoksaalisesti vapaata liikkuvuutta korostavat vasemmistolaisnaiset petaavat itselleen yhteiskuntaa, missä vain miehillä on vapaus liikkua ja puhua.
Keskustanuoret ovat haastaneet poliittiset nuorisojärjestöt auttamaan
Haitin maanjäristyksen uhreja 10 sentillä per järjestön jäsen.
Vaikka Perussuomalaisten Nuorten linja kehitysapumäärärahojen suhteen on
tiukka, olemme sitä mieltä, että niitä ihmisiä, joita kohtaa akuutti
luonnonkatastrofi, on autettava myös taloudellisin keinoin. Kyse on
ihmishenkien pelastamisesta keskellä yhteiskunnallista sekasortoa.
Perussuomalaiset Nuoret pitävät Keskustanuorten ideaa hyvänä ja reiluna.
Yhdistyksemme osallistuu 50 eurolla haitilaisten auttamiseen ja toivoo
lisäksi, että ne suomalaiset, joilla on taloudellisia mahdollisuuksia
lahjoitusten antamiseen Haitiin, kantaisivat kortensa kekoon.
Lisätietoja:
puheenjohtaja
Vesa-Matti Saarakkala
puh. 0400 917 353
———————————–
Henkilökohtaisesti suosittelen myös Kiva-palvelua, jonka kautta yksityishenkilö voi antaa mikrolainoja eri maiden tarvitseville ihmisille esimerkiksi yrityksen laajentamiseen. Se on erinomainen ja yhteiskuntaa kehittävä tapa auttaa, jonka idea todistetusti toimii.
Ominaisuuksiltaan kenties parhaan puheenjohtajaehdokkaan Paula Lehtomäen luovuttua kisasta keskustalla on jäljellä vain huonoja vaihtoehtoja. Herkutellaan heillä hetki.
Vanhan kaartin kuumimmaksi nimeksi on nostettu Mauri Pekkarinen, joka ei ole puheenjohtaja-ainesta. Pääministerin tehtävät hän varmasti hoitaisi, mutta keskusta kaipaa johtajaa, joka voi viedä puolueen vaalivoittoon ja vetoaa liikkuviin äänestäjiin. Sama ongelma vaivaa Paavo Väyrystä, joka on kyllä osoittanut erehtymättömän poliittisen silmänsä ja mediataitonsa nousten jälleen kärkikastiin.
Molemmat näyttäytyisivät muiden kuin vannoutuneiden keskustalaisten silmissä paluulta aikoihin, joita eivät kaipaa kuin vannoutuneet keskustalaiset. Voidaanko keskustan vankkureita vetää 2010-luvulle 1970-luvun opein? Siihen puoluekokouksen äänestäjien on osattava vastata, sillä uskon että Pekkarinen ja Väyrynen eivät jätä tilaisuuttaan käyttämättä, kuten Lehtomäki teki. Toista tilaisuutta kaksikolle ei todennäköisesti tule eikä varsinkaan näin suotuisassa ehdokasasettelussa.
Kolmas vaihtoehto on Mari Kiviniemi, jonka Helsingin Sanomat oikeutetusti luonnehtii jääneen Lehtomäen varjoon. Kaipaako keskustan kenttä toista cityliberaalia puheenjohtajaa? Loputkaan vaihtoehdot eivät herätä kiinnostusta. Ei ole keskustalaisilla helppo tehtävä.
Keskustan pelastus olisi mediatuntemattomuudesta nouseva, lahjakas ja puheenjohtajalle sopivat ominaisuudet omaava mies tai nainen. Toisin sanoen eräänlainen Matti Vanhasen ajan jatkaja, vahinkopääministeri ja yllätyspuheenjohtaja. Tosin yllätysnimi ei muutoin muistuttaisi Vanhasta. Yllätysnimellä pitäisi olla kyky osoittaa tunteita, Alkiolaista aatetta ja tahtoa politiikassaan.
Sellaista ei vain ole ilmaantunut enkä usko, että keskustalla on korkeamman asteen vanhasia kaapissa, vaikka luurankoja löytyykin - taitavat kutakuinkin kaikki mediassa esillä olleet nimet saaneet aikanaan vaalirahaa Kehittyvien maakuntien Suomelta.
Seppo Kääriäisenesittämillä vaatimuksilla listalle ei varmasti ole tunkua. Ehkä peli on jo menetetty?
Tony Halme kuoli, Kaarina Hazard haukkui ja Petri Sarvamaa kirjoitti vastineen. Jossain kohtaa kaikilta meni suhteellisuudentaju. Halmeesta tehtiin toisaalta väärinymmärrettyä kansanmiestä, toisaalta möhkäleen muotoista kotieläintä.
Kyllä Halme ymmärrettiin ihan oikein - hän halusi tulla tunnetuksi nimenomaan rääväsuisena voimamiehenä, joka ei kuvia kumartele. Hän oli myös kansanmies, sillä mitä muuta voi sanoa miehestä joka kerää yli 16 000 ääntä Itä-Helsingin lähiöiden voimalla? Hän oli tämän unohdetun kansan ääni. Ääni, jonka he itse valitsivat, pitivät toiset siitä tai eivät.
Tämä on kuitenkin vain osa totuutta. Halme oli myös oman elämäntarinansa ja julkisuuskuvansa vanki, joka oli jo kauan sitten päättänyt olevansa maailman vahvin nalle. Maksoi mitä maksoi. Hinnasta tuli lopullinen.
Sarvamaa ja Hazard ovat molemmat oikeassa. He peilaavat yhden miehen kahta puolta - parempaa ja huonompaa. Kummatkin kyllä sortuvat kohteensa ala-arvoiseen luonnehdintaan - Hazard käy kiinni Halmeen ulkonäköön ja Sarvamaan mukaan humanisti-intellektuellit olisivat ”kelvanneet erinomaisesti esimerkiksi juutalaisten tuhoamisleirien kaasuhanan vääntäjiksi”.
Ei ihme, että rakentava keskustelu ja todenmukainen kuva ilmiöstä nimeltä Tony Halme on yhtä kaukana kuin mies, josta puhutaan. En silti vaadi Hazardin päätä vadille tai Sarvamaata pistämään kaasuhanoja kiinni. Sana on vapaa.
Vaadin vain meitä kaikkia kunnioittamaan kuolleen muistoa ja omaisten surutyötä. Tilinteon paikka kyllä tulee meillä jokaisella ja maallisen elon puolella pölyn on ensin annettava laskeutua. Meille perussuomalaisille, jotka emme Halmetta henkilökohtaisesti tunteneet, hän jäi kaiketimieleen Timo Soinin sanoin puolueen ”kantorakettina”. Niin hyvässä kuin pahassa.
Vaadin myös selkeää linjaa viestintäoikeuden tutkijatohtori Päivi Tiilikalta, jolle kelpaa sanaseppo Jussi Halla-ahon kirjoitusten tuomitseminen, mutta jonka mukaan Hazardin kolumni ei ollut hyvän maun vastainen. Nyt Tiilikka heiluu kuin korsi tuulessa. Huonoa, huonoa viestintää.
Ja mitä hyötyä Hazardin kolumnista on Iltalehdelle?
Elokuun 2009 lopulla uutisoitiin, kuinka sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä totesi Suomeen otettavan kenties liian paljon ulkomaalaisia opiskelijoita siihen nähden, että hurja määrä suomalaisnuoriakin on ilman opiskelupaikkaa. Mielipide tyrmättiin muun muassa opiskelujärjestöjen taholta jopa ulkomaalaisvastaisena.
Perussuomalaiset Nuoret näkivät jo silloin Hyssälän kommentissa paljon asiaa. Suomalaisten rahoittamaa korkealaatuista koulutusjärjestelmää on nykysäädöksillä helppo käyttää hyväkseen. Monet tutkintoa suorittavista ulkomaalaisopiskelijoistamme ovat läpikulkumatkalla, ja saatuaan ilmaisen koulutuksen he lähtevät huippuosaajina muualle kohti uusia haasteita. Myös oppilaitokset voivat hyötyä järjestelmästä lisäämällä ulkomaalaisten opiskelijamääriä saadakseen mahdollisimman hyvän valtiontuen. Tämä epäkohta Suomen opintopaikkoja koskien on edelleen korjaamatta. Asiasta
keskusteleminen ja järkiperustelujen esittäminen leimataan helposti rasismiksi ja impivaaralaisuudeksi.
Perussuomalaiset Nuoret vaativat, että tarpeeton ulkomaalaisopiskelijoiden rekrytointi lopetetaan välittömästi ja annetaan ensin mahdollisuus kaikille kotimaan nuorille. Opiskelijoiden lähtötaso on maassamme tunnetusti korkea. Suomessa riittää tulevia ammattitaitoisia työntekijöitä, ja mikä parasta, koulutettu suomalainen ammattilainen myös jää hyvin usein kotimaan työmarkkinoille, toisin kuin ulkomaalaisopiskelija.
Haluamme estää korkeatasoisen suomalaisen ammattitaidon hukkaan heittämisen asettamalla Euroopan talousalueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille lukukausimaksut. Tämä tukisi myös suomalaisen korkeakoulujärjestelmän laadun kehittämistä, kuten pääministeri Matti Vanhanen puheessaan perjantaina 8.1. totesi. Väitteet siitä, että lukukausimaksujen asettaminen ulkomaalaisille johtaisi ikään kuin automaattisesti maksujen asettamiseen myös suomalaisille opiskelijoille, ovat vailla perusteita. Perussuomalaiset Nuoret eivät hyväksy suomalaisten opiskelijoiden maksurasituksen lisäämistä, vaikka kannatammekin hallituksen linjaa ulkomaalaisopiskelijoiden osalta. Suomalaisten koulutus tulee jatkossakin kustantaa verovaroin. Lahjoitukset korkeakouluille luonnollisesti hyväksymme.
Perussuomalaisten Nuorten mielestä on muistettava erottaa toisistaan eri maiden välillä tapahtuva vastavuoroinen vaihto-opiskelu sekä tutkintoon johtava täysipäiväinen kouluttautuminen.
Suomalaiset maksavat verorahoistaan korkeatasoista ja monipuolista koulutusjärjestelmäämme, joka on tarkoitettu ensisijaisesti omien lastemme ja nuortemme kouluttamiseen. Miksei siis kaukaa tulevan ulkomaalaisen pitäisi vastavuoroisesti osallistua maksutalkoisiin? Ulkomaalaisilla huippuyliopistoilla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia saada opiskelijoikseen ulkomaalaisia lahjakkuuksia korkeista lukukausimaksuista huolimatta.
Perussuomalaiset Nuoret ovat huolestuneita Suomen maahanmuuttopolitiikan epäkohdista, joita tuntuu paljastuvan lähes kuukausittain uusia: Ulkomaalaisten kerjääminen maassamme on todettu monilta osin rikollisten järjestämäksi organisoiduksi toiminnaksi. Aikuiset turvapaikanhakijat ovat pyrkineet maahamme esittäen lasta ja turvapaikanhakijoiden saama rahallinen tuki on kohtuuttoman korkea.
Maahanmuuttoviranomaisten resurssit eivät riitä siihen, että edes toisesta EU-maasta kuten Bulgariasta kotoisin oleva turvapaikanhakija saataisiin käännytettyä välittömästi. Sen sijaan resursseja riittää näissäkin tapauksissa tukien maksamiseen vastaanottokeskuksissa.
Lepsu maahanmuuttopolitiikka oli yhtenä syynä myös viime viikon traagisiin tapahtumiin Espoossa. Perussuomalaisten Nuorten mielestä tekijän turvapaikanhakijan status, toistuvat rikokset ja se, että hän ei ollut Suomen kansalainen, tekee asiasta poliittisen kysymyksen, johon on asiallisesti tartuttava. Perussuomalaiset Nuoret eivät hyväksy, että ulkomaalainen voi aiheuttaa maassamme turvattomuutta vain siksi, että ulkomaalaisen kotimaassa turvallisuustilanne ei ollut aikanaan kunnossa.
Mielestämme maassamme rikoksen tehneet ulkomaalaiset tulisi pääsääntöisesti karkottaa Suomesta. Todennäköisesti maassamme oleskelee tälläkin hetkellä ulkomaalaisia, joiden oikea paikka olisi heidän kotimaassaan. Poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan ”on katsottava tarkemmin, keitä turvapaikanhakijoita jää Suomeen” (Iltalehti 31.12.2009).
Perussuomalaiset nosti epäkohdan esiin jo 2007 eduskuntavaalien yhteydessä sekä vaaliohjelmassaan että puheenjohtaja Timo Soinin toimesta.
Ensimmäiseksi haluan ilmaista osanottoni uhrien omaisille. Tapahtuma oli suuri järkytys myös perheelleni, sillä asumme Espoon keskuksessa ja liikumme tapahtumapaikoilla päivittäin.
Tekijä oli Kosovon albaani, mutta rikos ei ilmeisesti liity tekijän uskontoon, kulttuuriin tai mielenterveyteen, sillä ainakaan missään lähteessä ei ole kerrottu, että tekijä olisi kärsinyt mielenterveysongelmista.
Uuden Suomen päätoimittajan Markku Huuskonmukaan viime vuosien joukkosurmille ”selkein yhteinen nimittäjä lienee surmaajien ilmeinen syrjäytyneisyys”. Huuskon väite ei pidä paikkaansa, sillä ei ole mitään syytä epäillä että tämän teon tekijä, työssäkäyvä ja työkaveriensa arvostama keski-ikäinen perheenisä, olisi syrjäytynyt.
Tekijä saapui Aamulehden tietojen mukaan Suomeen Norjan kautta vuonna 1990. Hän muutti Espooseen Mikkelin vastaanottokeskuksen kautta. Hän oli siis turvapaikanhakija.
Ulkomaalaisvihan lietsominen on väärin, mutta tekijän turvapaikanhakijan status ja se ettei hän ollut Suomen kansalainen tekee asiasta relevantin poliittisen kysymyksen, johon on asiallisesti tartuttava, vaikka se ei tällaisen murhenäytelmän johdosta miellyttävältä tunnukaan.
Espoon kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen teki asiasta poliittisen kysymyksen ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Kokkosen mukaan”Espoossa on tehty jo vuosia hyvää monikulttuurista työtä”, vaikka eihän sillä ole tämän tapauksen kanssa mitään tekemistä, sillä asia liittyy maahanmuuttopolitiikkaan, ei niinkään monikulttuurisuuteen. Tuntuu myös ikävältä, että tällaisen jälkeen kaupunginjohtaja jaksaa toistella vanhaa ”hyvin meillä menee” mantraa.
MTV3:n mukaan tekijällä oli armeijatausta Kosovossa. Suomessa olonsa aikana tekijä syyllistyi ainakin seuraaviin rikoksiin: 2004 ampuma-aserikos ja lähestymiskielto Espoon käräjäoikeudessa, 2006 vahingonteko Vantaan käräjäoikeudessa ja 2007 ampuma-aserikos Helsingin käräjäoikeudessa. Espoon käräjäoikeudessa hänellä oli tuomio pahoinpitelystä.
Tekijän tuoreita rötöksiä on myös syyteharkinnassa Espoossa. Häntä on epäilty ainakin kahdesta petoksesta ja laittomasta uhkauksesta. Keskusrikospoliisi on epäillyt tekijää myös laittoman maahantulon järjestelystä. Viidennen uhrinsa, entisen naisystävänsä, tekijä oli uhannut tappaa.
Kaikesta huolimatta hän sai jäädä Suomeen.
Ymmärtääkseni turvapaikka myönnetään ulkomaalaiselle siksi, että tämän hengen oletetaan olevan uhattuna kotimaassaan. Samalla logiikalla luulisi olevan selvää, että turvapaikanhakija joka täällä ollessaan syyllistyy useisiin rikoksiin ja aiheuttaa uhan Suomen kansalaisille tulisi karkottaa. Hän ei enää yksinkertaisesti ansaitse Suomen valtion suojelusta.
Sellon ampuja olisi pitänyt karkottaa.
En pidä hyvänä ratkaisuna Teemu Lahtisen (ps) esittämää kunniallisten kansalaisten piilotettua ampuma-asetta julkisilla paikoilla. En kokisi oloani silloin yhtään sen turvallisemmaksi enkä usko että myöskään yhteiskunta kokonaisuudessaan muuttuisi silloin turvallisemmaksi.
Tekijä oli syyllistynyt lukuisiin rikoksiin, aiheutti todistetusti uhan Suomen kansalaisille ja ei ollut itse Suomen kansalainen, joten karkotuspäätös olisi niillä perusteilla voitu tehdä. Totuus kuullaan myös maahamuuttajan suusta. Iranista runsaat 20 vuotta sitten Suomeen muuttanut Masood Mehr Khavar kertoi Savon Sanomille syyllisen. ”Se on ulkoministeriön vika. Miksi ne päästävät tuollaisia tänne.”
Samoilla linjoilla vaikutti olevan poliisiylijohtaja Mikko Paatero, jonka mukaan”on katsottava tiukemmin, keitä turvapaikanhakijoista jää Suomeen”. Keskusrikospoliisin ylikomisario Tero Haapalaarvioi, että lähestymiskiellon lisäksi olisi ehkä pitänyt harkita muitakin keinoja.
Niinpä.
Järjenvalo ei kuitenkaan poliisiylijohtajan päässä kauaa viivähtänyt, sillä myöhemmin hän totesi, että surmaaja saattoi jäljitellä kouluampujia. Perusteluita väitteelle emme saa kuulla, mutta tärkeintä viranomaisille on että kansalaiset eivät kiinnitä huomiota maahanmuuttopolitiikan epäonnistumiseen.
Helsingin Malmilla kristilliset hautajaiset saivat kummallisen käänteen (Ilta-Sanomat 28.12.2009). 28-vuotiaan vainajan muslimisukulaiset ottivat imaamin johdolla hautajaiset komentoonsa. Imaami luki hautarukouksen arabiaksi, piti puheen englanniksi ja pyyhki pastorin kappelissa muotoileman hiekkaristin pois arkun päältä.
”Pääsimme haudalle asti, ja siellä yllättäen pusikoista suomalaisten kantajien tilalle tulivat muslimimiehet, jotka alkoivat imaamin johdolla suorittaa toimitusta”, kertoo kristillisen siunauksen toimittanut Herttoniemen seurakunnan pastori Jukka Simoila.
28-vuotias vainaja oli kääntynyt kristityksi joulukuussa 2008 ja mennyt naimisiin kristillisin menoin viime kesänä. Hänen isänsä oli muslimi. Vainaja kuoli vakavaan sairauteen syyskuussa ja oli itse toivonut kristillisiä hautajaisia.
Kukaan ei estänyt muslimisukulaisia. ”Ajattelin, että ehkä tässä tapahtuu jokin hyvin tärkeä toimenpide heidän kannaltaan”, Simoila kertoo. ”Pahinta oli se, että he eivät kunnioittaneet hautajaisten kristillistä sisältöä. Imaami pyyhki arkun päältä hiekasta muotoillun ristin pois. Nämä olivat kristilliset hautajaiset, eikä hän olisi saanut koskea siihen mitenkään. Koen sen provokaationa, että tällä tavoin toimitaan”.
”Kirkon mielestä pitäisi laatia pelisäännöt siitä, miten tällaisissa eri uskontojen kohtaamisen käytännön tilanteissa toimitaan. Mikä on sopivaa? Miten kunnioitamme toinen toistemme uskonnollisia arvoja ja perinteitä”, Simoila pohtii.
Tällaista täällä maltillisten muslimien Suomessa ja Euroopassa. Koska henkilö menehtyi syyskuussa on hautajaisten häpäisyn täytynyt tapahtua jo loka-marraskuussa. Silti asia tulee vasta nyt esille.
Mikäli kyseessä olisi muslimihautajaiset ja kristityt kuokkavieraina, saisimme lukea lehdistä kipakoita kolumneja ja rasismin pelkoa tihkuvia artikkeleita seuraavat pari viikkoa. Televisiossa kuultaisiin asiantuntijoita siitä, miksi Suomi on niin vihamielinen ja ummehtunut maa.
Arvatkaa kuinka useassa lehdessä tämä tapaus on uutisoitu Ilta-Sanomien lisäksi?
Ei yhdessäkään. Ilta-Sanomatkaan ei uskalla nostaa uutista esille isolla fontilla nettisivuillaan kuten sillä on tapana tehdä kaikkien muiden juttujen kanssa. Itseasiassa kyseinen uutinen löytyy vain paperiversiosta, joka olikin ostettava ihan todistusaineistoksi.
Tämä on tietysti yksittäistapaus jota ei sovi yleistää. Vaikka kuulemma kaikki Suomen muslimit ovat maltillisia, jostain syystä nämä kyseiset yksilöt uskonoppinut imaami mukaanlukien ovat ääriaineksia, jotka on jätettävä omaan arvoonsa. Eivät he edusta oikeaa, Jaakko Hämeen-Anttilan määrittelemää rauhan islamia.
On varmaa, että Suomessa vähemmistöjä muutenkin vastustavat nostavat äläkän muslimisukulaisten toimista. He tuskin malttavat ajatella, että muslimien uskonpuolustus vahvistaa Suomen mainetta muslimien maanpäällisenä paratiisina.
Meidän on kannettava oma kortemme kekoon ja vahvistettava Helsingin kaupungin ja Suomen luterilaisen kirkon imagoa monikulttuurisina ja suvaitsevina. Meidän on Kirkon & Kaupungin tapaan kerrottava kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, että islam kotiutuu maahamme sopuisasti. Ekumeniaa, suomalaiset, ekumeniaa.
Mikäli koemme hautajaisissa tapahtuneen teon vääränä, meidän tulee pysähtyä miettimään omia ennakkoluulojamme. Oliko vainajalla oikeus kääntyä kristityksi? Tankkaanko satasella? Söinkö jouluna kinkkua? Lopulta ymmärrämme, että vainaja rikkoi islamilaisuuden sääntöjä. Ryövätäänhän suomalaisissa häissäkin morsiamia.
Meidän on ihailtava muslimien tinkimätöntä uskoa ja valmiutta taistella sen puolesta. Mitä arvoja meillä on? Ei yhtään mitään, kuten Simoilan toiminta osoittaa. Suomalaiset vain toljottivat epäinhimillisesti vierestä, kun muslimit hoitivat ”tärkeää toimitustaan”. Mikä oikeus meillä on sitä estää? Mehän heidät olemme maahamme päästäneet. Siitä voimme olla ylpeitä, sillä takaamme heille täällä uskonnonvapauden.
Tarvitsemme toisten uskontojen tuomaa eksotiikkaa ja värinää, jotka näyttävät meille kuinka köyhä oma kulttuurimme ja uskontomme todella on. Huolestuttavaa on, että olemme jälkijunassa monessa suhteessa. Muslimien määrä on Suomessa vielä verrattain pieni, mutta pidemmälle ehtineissä eurooppalaisssa yhteiskunnissa on jo esimerkkejä korkeamman tason värinästä.
Tulevaisuudessa umpimielinen kulttuurimme saa nauttia monikulttuurisuuden entistä runsaammasta sadosta, kun muslimien määrä nousee sille kuuluvalle tasolle. Sitä ennen meidän on taivuttava, taivuttava ja taivuttava, jotta tämä uljas unelma ei jää vain haaveeksi, vaan realisoituessaan luo Suomesta todella monikulttuurisen yhteiskunnan, kiihdyttää taloutemme kasvuun ja tekee meistä parempia ihmisiä.
Yhtykäämme vihreiden ylistyslauluun, kumartakaamme hienoa islamia ja suorastaan vaatikaamme minareetteja Suomeen. Helsingin ja Turun tulisi kilpailla siitä, kumpi saa tämän edistyksen merkin ensimmäisenä kaupunkiinsa. Miten osoitamme oman suvaitsevaisuutemme, jos meillä ei ole mitään suvaittavaa?
23-vuotias valtiotieteiden ylioppilas, freelance-toimittaja, Espoon perussuomalaisten sihteeri ja PS Nuorten hallituksen varajäsen. Perheeseen kuuluvat vaimo ja koira.
Poliittisen historian opinnoissani erityisalueeni on kansainväliset suhteet ja Lähi-itä, jonka myötä tulen opiskelemaan myös hepreaa ja arabiaa.
